Oodi mehiläisvahamuovailulle!

Jaoin hiljattain Instagram-stooreissa juttua muovailusta (tarkemmin sanottuna mehiläisvahamuovailuvahalla) ja koska se herätti paljon kiinnostusta, päätin omistaa kokonaisen postauksen aiheelle!

Olen aiemmin kirjoittanut muovailusta täällä!

Meillä ei kotona toteuteta mitään erityistä pedagogiikkaa, mutta sattumalta seuraan monia Steiner- (/Waldorf) -painotteisia tilejä ja niiden kautta olen törmännyt mehiläisvahasta tehtyyn muovailuvahaan. En ollut aluksi kovinkaan innostunut siitä, sillä omasta lapsuudestani muistan sen, että minusta se oli kauhean kovaa ja siitä oli hankala muovailla.

Jossain vaiheessa meille kuitenkin rantautui lahjana jopa kaksi isoa purkkia kotimaista Wennströmin muovailuvahaa ja ihastuin niihin nopeasti.

Meillä asuu yksi kappale pieniä, joka rakastaa muovailua ja hän oli tähän saakka muovaillut itse tekemillämme muovailuvahoilla, jotka ovat superpehmeitä, joten hänen ensireaktionsa oli ärsytys ja että “tämä on liian kovaa, en pysty muovailemaan”.

Ensireaktion jälkeen meistä on kuitenkin tullut Wennströmin muovailuvahojen faneja ja ostin hiljattain sitä uuden purkin, kun muutamat paljon käyttämämme värit olivat mystisesti kadonneet. Arvokastahan tämä on (maksoin viimeksi kivijalkaliikkeestä ostamastani purkista 20€), joten jaan mielelläni teille muutaman vinkin, jotta saatte muovailuvahasta kaiken irti. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että se on hintansa arvoista.

Muovailuvahan lämmittäminen

Kuten aiemmin mainitsin, muovailuvaha on normaaliolosuhteissa hyvinkin kovaa. Nyt kun meillä ollaan jo eksperttejä, lämpiää mehiläisvaha ihan vain pienissä kätösissä sellaiseksi, että sitä pystyy muovailemaan. Mutta etenkin pienelle muovailijalle tai aloittelijalle voi olla hyvä idea pehmittää muovailuvaha niin, että lapsi ei turhaudu heti alkuunsa, vaan muovailusta tulee innostava kokemus.

Muovailuvahan voi lämmittää ihan vain laittamalla pieneen astiaan, vaikkapa kulhoon lämmintä vettä ja upottamalla vahan sinne noin puoleksi minuutiksi, jolloin se pehmenee aivan ihanaksi ja helposti muovailtavaksi.

Harjoitus tekee mestarin eikä Youtube ole pelkästään paha paha paikka

Voi olla, että olet kuvitellut meidän olevan perhe, jossa ruutuaika on aina minimissään eikä Youtube todellakaan ole paikka, missä lapsemme viettäisivät aikaa. Tämä on ehkä sellainen ideaali, jota haluaisin toteuttaa, mutta joka valitettavasti ei toteudu ja yksi meidän lasten lempipuuhista onkin tietyt Youtube-videot. Ok, there, I said it. Youtube on vähän hankala, kun sieltä voi tulla vähän mitä videoita vain, jollei ole tarkkana ja myös mainokset voivat joskus olla lapsille soveltumattomia (esim. leffojen trailereita). En siis missään nimessä suosittele jättämään lasta yksin Youtuben pariin.

Miten Youtube ja muovailu liittyvät toisiinsa? No meidän perheessä siten, että perheen pienin on oppinut mitä taitavimmaksi muovailijaksi katselemalla Youtuben muovailu-tutoriaaleja.

Teidän ei tarvitse hakea inspiraatiota mistään Youtubesta, mutta voi olla, että jos lapsi ei aiemmin ole muovaillut tai ei ole siitä vielä innostunut, niin kaivataan vähän inspiraatiota jostain. Tehkää yhdessä! Vanhemman ei tarvitse millään muotoa olla taitava, olennaista on tehdä jotain. Muovailu ja samalla tarinoiden kertominen voi myös olla tosi kivaa, eikä tarinoihin tarvitse muovailla mitään hienoja tekeleitä, jotta ne lähtevät elämään.

Tekeleillä voi leikkiä

Tekeleet voivat tosiaan lähteä elämään! Vähän aikaa sitten naureskelimme aikuisten kesken, että “jaahas, lapsi muovailee omat lelunsa”, kun usein käy niin, että lapsi ensin muovailee jotakin hahmoja ja sen jälkeen hän leikkii niillä. Mehiläisvahasta tehdyt tekeleet ovat juuri siitä hyviä, että vahan kovettuessa ne kestävät melko hyvin myös leikeissä.

Värien opettelu

En ole ollenkaan tietoisesti opettanut lapselle näitä asioita, mutta vähän aikaa sitten päiväkodista tuli palautetta, että olette ilmeisesti opetelleet päävärejä ja välivärejä. Ja kyllä, tarkemmin ajateltuna olemme. Nimittäin kun joku väri on loppunut, olemme mahdollisuuksien mukaan sekoittaneet sitä ja lapsi osaa kysyä, että onko tämä pääväri vai väliväri (ts. voiko tästä sekoittaa uutta väriä vai ei) ja muistaa myös jonkun verran mitä värejä sekoittamalla saa mitäkin. Ajattelen, että opppiminen on parhaimmillaan juuri tällaista, että se tapahtuu vaivihkaa ja suunnittelematta ja etenkin pakottamatta.

Värien sekamelkasta ja pienestä piiperryksestä taas muovailtaviksi palluroiksi

Koska mehiläisvaha kovettuu tosiaan mukavasti muovailun jälkeen, on värejä melko helppo irrottaa toisistaan. Yritän aina säännöllisesti nähdä sen vaivan, että puran (luvan kysyttyäni) muovaillut taideteokset ja pyörittelen ne uudelleen palloiksi värien mukaan. Jossain vaiheessa ne kuitenkin sekoittuvat jonkun verran ja voi olla, että vahasta tulee enemmän värien sekamelskaa.

Silloin on aika sulattaa vahaa ja antaa sille uusi elämä! Eli erottelen värit toisistaan niin hyvin kuin se on mahdollista. Esim. kaikki vihreän sävyt samaan, kaikki sinisen sävyt samaan jne. Tämän jälkeen sulatan pallurat vuoron perään vesihauteessa ja kaadan sulaneen vahan esim. muffinsivuokiin, josta sen voi taas jähmetyttyään ottaa muovailuun. Värit eivät ihan yhtä kirkkaita enää ole ja todennäköisesti teille tulee myös yksi klöntti harmaanvihreää (vai kenties sittenkin sammalenvihreää? :) ), mutta kannattaa ehdottomasti tämä vaiva aina silloin tällöin nähdä, niin saatte nauttia vahastanne pidempään!

Mehiläisvahahan on siitä mahtava, että se ei kuivu samalla tavalla kuin vaikka itsetehty, (joka toki sekin kestää ilmatiiviissä purkissa pitkäänkin) vaan säilyy kuukausikaupalla hyvänä!