Onko nukkuminen opittu taito?
Siitä näkökulmasta, mistä minä unta tarkastelen, ei nukkuminen ole opittu taito. Unta nimittäin säätelevät kaksi biologista asiaa, jotka ovat sisäinen kello ja unipaine. Niitä ei oikein valitettavasti pysty opettamaan. Toki vauvalle voi "opettaa" asioita, jotka liittyvät uneen ja nukahtamiseen. Esimerkiksi voit "opettaa", että nukkuminen on turvallista. Voit "opettaa", että nukahtaminen on ihana asia! Se on ihana hetki päivässä, jolloin voitte palauttaa yhteyttä joka on ehkä päivän aikana katkennut, voit olla läsnä, voitte olla yhdessä, lähekkäin. Voit "opettaa", että lapsi on turvassa ja rakkaudessa.
Todennäköisesti tiedätkin, että olen kasvatustieteilijä. Ennen vauvojen pariin siirtymistä työskentelin varhaiskasvatuksessa yli 10 vuotta. Eli pedagogiikka ja didaktiikka are my jam!
Vaikket olisi opettaja ja tietäisi näitä asioita koulutuksesi puolesta, tiedät varmasti ihan omasta kokemuksestasi, että parhaiten opit sellaisessa ilmapiirissä, jossa sinulla on hyvä olla. Sinulla on turvallinen olo ja sinua kannustetaan! Et ole surullinen, etkä ole stressaantunut. Tämä pätee ihan jokaiseen, aikuiseen ja lapseen.
Jokainen aikuinen varmasti tunnistaa omasta elämästään tilanteita, joissa on kuitenkin joutunut opettelemaan asioita ei-niin-ideaaleissa olosuhteissa. Usein ne ovat itse aiheutettuja eli olet vaikkapa aloittanut tenttiin lukemisen viime tingassa. Näissä tilanteissa tulee esille se, että meillä aikuisilla on resilienssiä, meillä on kykyä säädellä tunnetilojamme, meillä on taitoja vaikuttaa vireystilaamme ja toimia myös olosuhteissa, jotka eivät ole otolliset. Lapsilla ei kuitenkaan tällaista kykyä vielä ole. Lapsi tarvitsee aikuisen apua tunteiden sekä vireystilan säätelyyn. Lapsella ei ole kykyä rauhoittaa itseään stressaantuneesta tilasta rauhalliseen. Jos siis lapsi itkee, tarvitsee hän aikuisen apua rauhoittuakseen. Lapselle ei useinkaan riitä sanallinen lohdutus, vaan hän saattaa tarvita rauhoittuakseen myös muita keinoja, kuten kosketusta tai syliä.
No entäs sitten nukahtaminen? Millaisissa olosuhteissa sinä nukahdat parhaiten? Todennäköisesti et ainakaan stressaantuneena tai surullisena. Päinvastoin. Varmaankin tästä kaikesta voi helposti päätellä miksi en halua suositella sellaisia unikouluja, joihin liittyy vuorovaikutuksen torjuntaa, mahdollista stressiä ja itkemistä ilman sensitiivistä kanssasäätelyä. Eli siksi että en a) usko sellaisen olevan kovin tehokas tapa opettaa mitään/oppia mitään ja b) näkemykseni mukaan nukkuminen ei ole opittu taito.
On hyvä muistaa, että vaikkei opettaisi itsenäistä nukahtamista, ei se tarkoita, että pitäisi odottaa vuosia, kunnes unet itsestään parantuvat, vaan on mahdollista tehdä paljon unien eteen ilman, että lasta tarvitsee jättää yksin itkemään.
Itsenäisestä nukahtamisesta sekä keinoista opetella uusia nukahtamistaitoja olen esimerkiksi koonnut tietoa ja vinkkejä Nukahtamisoppaaseen.
Ihania nukkumaanmenohetkiä!