Miten karsia lasten leluja?

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten vähemmän on enemmän, etenkin kun kyse on lasten leluista. Voit lukea kirjoituksen täältä!

Olet mitä todennäköisimmin tehnyt joskus omiin tavaroihisi karsinnan, esim. niinsanotusti Konmarittanut, vaikkapa vaatekaappisi tai eteisesi. Se oli ehkä helppoa tai sitten ei!

Kun kyse on lapsista, ei karsiminen välttämättä ole aina niin helppoa, mutta aivan ehdottomasti kannattaa lapset ottaa karsintaprosessiin mukaan, eikä sortua salaa viemään pois heidän tavaroitaan ja sitten “etsiä” niitä yhdessä lapsen kanssa, kun hän ehkä joskus alkaa ihmetellä, että missä jokin tavara on. (Myönnettäköön, että olen näin tehnyt itse!)

Kun tavaraprosessiin ottaa lapset mukaan, opettaa se lapselle tavaran ja järjestyksen arvostamista. Karsinnan lomassa on mahdollista jutella kuluttamisesta ja maapallon kantokyvystä lapsen ikätaso huomioiden.

Mistä lähteä liikkeelle?

Alun alkaen kaikki lähtee siitä, että sisääntulevaa tavaravirtaa hallitaan. Ei osteta turhaa paskaa, kuten Julia Thurén sanoisi ja viestitään selkeästi läheisille myös näistä toiveista. Jos kuitenkaan et ole vielä saanut sisäänvirtaavan tavaran määrää loppumaan, niin aloita siitä, että tarkkailet lasten leikkejä. Jos lapset eivät keksi koskaan mitään tekemistä ja leluja vaikuttaa olevan paljon, on hyvin todennäköistä, että nämä kaksi liittyvät toisiinsa. Onko jotain leluja, joihin ei ole koskettukaan pitkään aikaan? Siivoa ne pois kasseihin ja laita kaappiin joksikin aikaa. Mikäli päättämäsi ajan jälkeen kukaan ei näitä tavaroita ole kaivannut, voi olla aika luopua niistä. Yleisesti ottaen en enää laita lasten tavaroita kiertoon salaa heiltä, mutta jos meille on eksynyt jokin tällainen “turha paska”, josta tiedän, ettei kukaan takuulla muista sitä (esim. Kinder-yllätys), niin saatan kyllä kaikessa hiljaisuudessa poistaa sen.

Jokainen lelu läpi yksitellen

Lapsille voi puhua, että nyt on aika tehdä tilaa lastenhuoneeseen ja antaa vanhoja tavaroita uusille leikkijöille ja ottaa kaapissa olleet lelut esille ja käydä ne yksitellen läpi lapsen kanssa.

Kysymyksiä, joita itse käyn läpi lasten kanssa:

Kaipasitko tätä lelua/muistitko sen olemassaoloa kun se oli kaapissa? Oletko leikkinyt tällä pitkään aikaan sitäkään ennen? Kuka voisi tykätä tästä lelusta? Pääsisikö se jossain toisessa kodissa parempaan käyttöön? Muistatko millaista on, kun meillä on liikaa tavaraa? Onko jotain, mitä haluaisit hankkia tämän tilalle?

Kysymyksiä, joita itse mietin käydessäni lasten tavaroita läpi:

Onko lapsi leikkinyt tällä pitkään aikaan? Voiko lelulla leikkiä erilaisia leikkejä vai onko se vain yhtä leikkiä varten (esim. rakentelumagneetit vs. leluimuri)? Onko lelu mielikuvitusta rikastava? Onko lelu ehjä? Onko lelu laadukas?

Mihin lelut voi kierrättää?

Kun on päästy yhteisymmärrykseen siitä, mistä luovutaan, on aika miettiä, minne lelut lähtevät. Itse olen niin laiska ja haluan kaiken tapahtuvan aina nopeasti (en kestä kotona pyöriviä nyssäköitä), joten soitan aina Fidaan ja he noutavat tavarat kotoa ilmaiseksi. Jos pois annettavaa on vain vähän, esim. kassillinen, kannan sen läheisimpään Kierrätyskeskukseen. Vain erityisen arvokkaat jaksan nykyisin myydä eteenpäin.

Neuvottelua, neuvottelua…

Näin kirjoitettuna prosessi kuulostaa kovin helpolta, vaikka se sitä välttämättä ole. Joskus lapset vastustavat prosessia paljonkin. Joskus olemme jonkun lelun palauttaneet leikkeihin lapsen toiveesta. Joskus taas olen käynyt neuvotteluja niin kauan, että pääsemme yhteisymmärrykseen. Ajattelen nimittäin, että aikuisena kuitenkin näen tilanteen kokonaiskuvan lasta paremmin, ja jos lapsi todella ei ole leikkinyt jollakin tavaralla ikuisuuksiin, niin hän todennäköisesti pitää kiinni tavarasta jostakin syystä, joka unohtuu kyllä nopeasti, jos tavarasta vain luovutaan.

Lue myös muut postaukset aiheesta:

Vähemmän (leluja) on enemmän

Uuden vuoden karsinta



Edellinen
Edellinen

Mikko Mallikas on oikukas. (Vai onko?)

Seuraava
Seuraava

Seitsemän hyvää syytä lukea lapselle