Marraskuu -slowvember

Törmäsin Instassa postaukseen, jossa marraskuusta (November) puhuttiin slowvemberina. Miten ihana!

Jos olet seurannut minua pidempään ja esim. seurasit Happymilkmamakids-tiliä (sen lyhyen aikaa kun se oli olemassa), et varmasti yllättynyt, että ajatus marraskuusta extra-hidastamisen kuukautena puhuttelee.

Kaikki hidastaminen ja slow living-jutut kutsuvat ja olen tehnyt elämässäni isoja muutoksia, voidakseni hidastaa sen tahtia. Olen edelleen matkalla kohti hitaampaa elämää ja edelleen arjessa näkyy välillä kiivastahtisuus ja hektisyys liikaakin. Sanaa kiire vältän kuitenkin loppuun saakka käyttämästä, niin omassa päässä, kuin lapsillekin ääneen ja myös sellaisen näkymistä arjessamme.

Koko oman elämän ja arjen hidastaminen on isompi muutos, jota ei voi tehdä kertarysäyksellä. Jos tavoittelee liikaa, liian nopeasti, voi ehkä käydä jopa päinvastoin, arki täyttyykin yhtäkkiä to do-listoista, jotka assosioituvat hitaaseen elämään sillä tulee tavoitelleeksi jotain mitä ei saavuteta nopealla tahdilla.

On totta, että sitten kun onnistuu hidastamisessa (mikä oikeastaan on karsimista), voi olla enemmän aikaa kaikenlaiselle “hitaalle”, kuten uuden taidon opettelemiselle, hapanjuurileipäharrastuksen aloittamiselle, leipomiselle, yrttien kuivattamiselle tmv., mutta ensin pitää todennäköisesti tehdä sisäistä työtä ja pikku hiljaa jättää pois erilaisia asioita elämästä, jotka eivät enää palvele.

Hidastamisessahan ei ole edes kyse hapanjuurileivästä ja ompelusta ja muusta, vaikkakin ne jollekin liittyvät juuri siihen.

Itse ajattelen, että hidastamisen ydin on se, että elämä koostuu merkityksellisistä asioista, mieli on läsnä eikä koko ajan täyty to do-listoista ja ole jo menossa seuraavaan paikkaan, tekemään seuraavaa asiaa.

Hidastamisesta lasten kanssa olen kirjoittanut aiemmin tässä postauksessa.

Googlailin marraskuuhun liittyviä blogipostauksia ja artikkeleja ja löysin kasapäin vinkkejä siihen, miten selviytyä marraskuusta. Olen itsekin kirjoittanut sellaisen tekstin vanhaan blogiini. Vinkit ovat kyllä ihan mainioita, mutta monissa on minun silmiin suorituskeskeinen maku. “Näin selätät kaamosväsymyksen” (Sitä ei välttämättä ole täysin mahdollista selättää). “ Työelämässä emme voi vetäytyä talveksi horrokseen” (No, emme ehkä horrokseen, mutta väitän, että tämän hetken työelämä on mennyt liian pitkälle, ihmisiä vaaditaan liikaa venymään ja joustamaan ja työskentelemään jaksamisensa äärirajoilla. Eli uskon, että pelivaraa hölläämiseen kyllä on).

Osasta marraskuun vinkit-aiheisista kirjoituksista saa sellaisen kuvan, että kunhan vaan noudattaa tiettyjä niksejä, niin jaksaa samalla tavalla, kuin ennenkin. Mutta kuulkaas mitäpä jos ei tarvitsekaan jaksaa marraskuu-tammikuu-akselia ihan samalla tavalla, kuin muita kuukausia?

Pimeä aika laskee luonnollisesti vireystilaa ja voi aiheuttaa alakuloa vetämättömyyttä ja tämän takia ajattelen, että se ykkösvinkki tämän ajan yli olisi hyväksyminen, hellittäminen ja hidastaminen. Puutkin tiputtavat lehtensä ja luonto menee talviunille…