Vähemmän (leluja) on enemmän
Karsiminen on tällä hetkellä iso juttu ja ammattijärjestäjät kasvava ammattikunta. Olen huomannut, että osa sekoittaa karsimisen sellaiseen, että säännöllisesti vain käydään kodin tavarat läpi, heitetään pois kaikki tarpeeton ja havahdutaan taas puolen vuoden päästä siihen, että kamaa on kertynyt ja aloitetaan karsiminen alusta.
Jos ei lähde tarkastelemaan kulutuskäyttäytymistään ja sitä, että miksi tavaraa kertyy, niin varmasti asia menee juuri näin. Kuitenkin tällaisessa simppelimmässä elämäntavassa, jonka puolesta liputan, on kyse siitä, että jos tavaraa on jossain kohtaa syystä tai toisesta kertynyt liikaa, täytyy karsimisen jälkeen muuttaa jotakin kulutustottumuksissa tai muussa ja pitää kiinni siitä, että tavaraa ei enää kertyisi.
Ei karsimisesta yleisellä tasolla kuitenkaan sen enempää. Tässä postauksessa puhutaan leluista ja siitä, miksi ehkä vähemmän leluja on parempi.
Meillä on kolme lasta, joista yksi on jo 16 täyttävä nuorukainen. Leluja on siis ehtinyt kertyä useamman vuoden ajan. Muutama vuosi sitten meillä kävi uusi äitiystävä ensimmäisen kerran kylässä. Hän sanoi lastenhuoneessa, että "onpa teillä paljon leluja". Samoihin aikoihin tuntui aina, että lapset eivät keksi mitään tekemistä kotona. Vielä silloin mietin, että ehkä pitää vain hankkiä lisää jotain. Parempia leluja? Erilaisia? Kehittävämpiä? (apua, mikä ajatus, näin jälkeenpäin mietittynä).
Suhtautuminen lelujen määrään on tapahtunut omassa elämässäni pikku hiljaa, samoin karsiminen. Uusia oivalluksia tapahtuu vieläkin ja työtä on edessä esim. sen suhteen, miten rajoittaa lelujen kerääntymistä lahjojen muodossa.
Mitä enemmän olen tuntenut vetoa sellaiseen tietynlaiseen hitaaseen elämään, vanhemmuuteen ja lapsuuteen lapsilleni, sen enemmän olen kokenut, että tarvitsemme vähemmän. Ja vieläkin vähemmän.
Olen siis karsinut leluja viimeisen vuoden aikana reilusti ja viimeisen rykäyksen teimme joululomalla. Osa karsituista laitettiin kaappiin, josta ne voidaan ottaa niin kutsuttuun lelukiertoon, mutta aika näyttää, onko sille loppujen lopuksi tarvetta vai ei.
Monen tutkimuksen mukaan, mitä vähemmän leluja, sen paremmin lapset keskittyvät leikkeihin, sekä sitä paremmin he osaavat käyttää mielikuvitustaan lelujen kanssa.
Nyt kun leluja on paljon vähemmän, meillä tosiaan leikitään enemmän, meillä leikitään pitkäkestoisemmin ja meillä leikitään monipuolisemmin.
Kun leluja oli paljon, kävi usein niin, että aloitettiin yksi leikki, josta ajauduttiin toiseen ja kolmanteen ja lopputuloksena oli pelkkä kaaos. Kaaos, jota kukaan ei jaksanut selvittää, joten se jäi seuraavaan päivään ja koti ajautui vielä suurempaan kaaokseen.
Eli sen lisäksi, että leikkien kesto ja "laatu" on parantunut, on tietysti vähemmän siivottavaa. On ajallisesti mahdollista illalla siivota leikit ja aloittaa seuraavana päivänä taas uudet.
Kaiken kaikkiaan lelujen karsiminen on tuonut kotiimme niin paljon rauhallisuutta ja hyvää, että haluan jakaa lelujen vähentämisen ilosanomaa kaikille.
Toki silläkin on hiukan merkitystä, millaisia leluja on käytössä. Eli ovatko lelut mielikuvituksen käyttöön kannustavia vai onko niillä jokin ennalta päätetty tarkoitus. Esimerkiksi rakenteluvälineet vs. leluimuri.
Karsinnan jälkeen meille jäi esille vain leikkikeittiö ruokineen ja astioineen (tosin niistä karsin puolet pois), erilaisia palikoita, rakentelumagneetit sekä magneettikuularata ja erilaisia hahmoja, kuten Muumeja ja Sylvanian Family-hahmoja.