Vähemmän (leluja) on enemmän
Karsiminen on tällä hetkellä iso juttu ja ammattijärjestäjät kasvava ammattikunta. Olen huomannut, että osa sekoittaa karsimisen sellaiseen, että säännöllisesti vain käydään kodin tavarat läpi, heitetään pois kaikki tarpeeton ja havahdutaan taas puolen vuoden päästä siihen, että kamaa on kertynyt ja aloitetaan karsiminen alusta.
Jos ei lähde tarkastelemaan kulutuskäyttäytymistään ja sitä, että miksi tavaraa kertyy, niin varmasti asia menee juuri näin. Kuitenkin tällaisessa simppelimmässä elämäntavassa, jonka puolesta liputan, on kyse siitä, että jos tavaraa on jossain kohtaa syystä tai toisesta kertynyt liikaa, täytyy karsimisen jälkeen muuttaa jotakin kulutustottumuksissa tai muussa ja pitää kiinni siitä, että tavaraa ei enää kertyisi.
Ei karsimisesta yleisellä tasolla kuitenkaan sen enempää. Tässä postauksessa puhutaan leluista ja siitä, miksi ehkä vähemmän leluja on parempi.
Meillä on kolme lasta, joista yksi on jo 18 täyttävä nuorukainen. Leluja on siis ehtinyt kertyä useamman vuoden ajan. Muutama vuosi sitten meillä kävi uusi äitiystävä ensimmäisen kerran kylässä. Hän sanoi lastenhuoneessa, että "onpa teillä paljon leluja". Samoihin aikoihin tuntui aina, että lapset eivät keksi mitään tekemistä kotona. Vielä silloin mietin, että ehkä pitää vain hankkiä lisää jotain. Parempia leluja? Erilaisia? Kehittävämpiä? (apua, mikä ajatus, näin jälkeenpäin mietittynä).
Suhtautuminen lelujen määrään on tapahtunut omassa elämässäni pikku hiljaa, samoin karsiminen. Uusia oivalluksia tapahtuu vieläkin ja työtä on edessä esim. sen suhteen, miten rajoittaa lelujen kerääntymistä lahjojen muodossa.
Mitä enemmän olen tuntenut vetoa sellaiseen tietynlaiseen hitaaseen elämään, vanhemmuuteen ja lapsuuteen lapsilleni, sen enemmän olen kokenut, että tarvitsemme vähemmän. Ja vieläkin vähemmän.
Tämä kuva on ajalta ennen lelujen karsintaa ja sisääntulevan tavaravirran pysäyttämistä
Monen tutkimuksen mukaan, mitä vähemmän leluja, sen paremmin lapset keskittyvät leikkeihin, sekä sitä paremmin he osaavat käyttää mielikuvitustaan lelujen kanssa.
Nyt kun leluja on paljon vähemmän, meillä tosiaan leikitään enemmän, meillä leikitään pitkäkestoisemmin ja meillä leikitään monipuolisemmin.
Kun leluja oli paljon, kävi usein niin, että aloitettiin yksi leikki, josta ajauduttiin toiseen ja kolmanteen ja lopputuloksena oli pelkkä kaaos. Kaaos, jota kukaan ei jaksanut selvittää, joten se jäi seuraavaan päivään ja koti ajautui vielä suurempaan kaaokseen.
Eli sen lisäksi, että leikkien kesto ja "laatu" on parantunut, on tietysti vähemmän siivottavaa. On ajallisesti mahdollista illalla siivota leikit ja aloittaa seuraavana päivänä taas uudet.
Kaiken kaikkiaan lelujen karsiminen on tuonut kotiimme niin paljon rauhallisuutta ja hyvää, että haluan jakaa lelujen vähentämisen ilosanomaa kaikille.
Toki silläkin on hiukan merkitystä, millaisia leluja on käytössä. Eli ovatko lelut mielikuvituksen käyttöön kannustavia vai onko niillä jokin ennalta päätetty tarkoitus. Esimerkiksi rakenteluvälineet vs. leluimuri.
Tällä hetkellä meillä on esillä ainoastaan puisia palikoita, Connetix-magneetteja, puisia ukkeleita ja puita ja pensaita yms., leikkikeittiö (jolla lapset eivät juurikaan leiki, mutta josta tämä äiti ei osaa päästää irti), hiirikoti sekä kausiluontoisena juttuja Harry Potter-magical minis-hahmoja.
Se keittiö josta en osaa päästää irti.
Uuden vuoden karsinta lastenhuoneessa
Meillä ei itseasiassa ole tällä hetkellä lastenhuonetta, jossa leikittäisiin, vaan leikit ovat olohuoneessa
Vaikka kuinka olisi tarkoituksena ollut pitää minimalistinen joulu lahjojen suhteen, on todennäköistä, että joulu on tuonut tullessaan lisää täytettä lasten tavaroihin. Monelle aikuiselle iskee joulun jälkeen karsimisvimma ja tätä kannattaa hyödyntää lastenkin tavaroiden kanssa.
Tavaroiden karsiminen ei suinkaan tarkoita sitä, että jatkuvasti hankitaan uutta karsitun tilalle. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, kuinka vähemmän on enemmän lasten leluissa ja miten vähemmän leluja voikin tarkoittaa parempia ja pitkäkestoisempia leikkejä. Lue teksti täältä!
Miten aloittaa homma?
Aluksi kannattaa miettiä, toimiiko nykyinen järjestys ja tavaroiden esillepano. Itse pidin sinnikkäästi kiinni järjestyksestä, joka ei toiminut ja joka aiheutti oikeastaan vain stressiä. Olin järjestänyt ihanan leikkinurkkauksen yläkerran pieneen tilaan, jota olin käyttänyt työtilana ja jonka entiset asukkaat olivat remontoineet vaatehuoneesta. Leikkinurkkaus oli aivan ihana, mutta lapset eivät käytännössä leikkineet siinä koskaan, vaan leikit siirtyivät aina alakertaan, jossa muukin perhe oleskeli. Sijoitin myös askartelutarvikkeet yläkertaan lasten makuuhuoneeseen, josta sinnikkäästi roudasin niitä edestakaisin alakertaan, jossa aina päädyimme lopulta askartelemaan. Lopulta jossakin vaiheessa onneksi tajusimme, miten silkkaa hulluutta moinen oli ja sisustin meille alakertaan lelunurkkaukset. Kaikki lasten käytössä olevat lelut sekä askartelutarvikkeet ovat nyt alakerrassa, siellä missä niitä käytetään. Eikös tämä ole se ammattijärjestäjien ykkösvinkki? Tavarat siellä, missä niitä käytetään.
Vaikka lasten lelut olohuoneessa ei ehkä ole sisustuksellisesti se, mitä ensisijaisesti toivoisin, niin tämä on kuitenkin järjestys, joka parhaiten tukee toimivaa arkeamme. Onko teillä järjestys, joka toimii hyvin? Jos ei, rohkeasti miettimään asiaa niin sanotusti boksin ulkopuolelta (tai unohtaen sisustusblogit).
Toinen asia, joka tukee järjestyksen ylläpitoa, on paikka jokaiselle tavaralle. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan sellaista, että esillä on suhteellisen vähän leluja ja että ne ovat hyvin lapsen ulottuvilla ja nähtävissä. Meillä käytössä olevat lelut on sijoitettu avohyllylle päre- tai meriheinäkoreihin sekä muovisiin Aykasa-tyyppisiin koreihin, joita saa eri kokoisina ja pystyy pinoamaan päällekäin. Meillä jälkimmäiset ovat myös jatkuvasti leikeissä mukana, joka aiheuttaa ajoittain kyllä harmaita hiuksia tälle äidille…
Karsimaan!
Kun järjestys on mietitty, voi aloittaa tavaroiden läpi käymisen. Tavaroiden karsinta lasten kanssa onkin vähän oma juttunsa ja siitä olen kirjoittanut täällä!
Tällä kertaa meidän kodissa ei ole tarvetta uuden vuoden karsinnalle, sillä teemme sitä usein, mutta viimeksi karsinnan tehtyämme päädyimme systeemiin, jossa meillä on tietyt paljon käytetyt lelut aina esillä ja loput varastoituna kaappiin, josta niitä voidaan tietyin väliajoin ottaa rotaatioon, riippuen lasten kunkin hetkisistä kiinnostuksen kohteista. Mikäli jokin näistä varastossa olevista tavaroista jää pitkäksi aikaa käyttämättä ja lapset vaikuttavat unohtaneen sen kokonaan, voi olla hyvä hetki luopua siitä.
Meillä on leluhyllyssä esillä aina:
puisia luonnonvärisiä palikoita (niitä voi löytää käytettynä sekä esim. Iloisesta Hepusta)
Värikkäitä puisia palikoita (meidän omat on ostettu käytettynä, mutta lämmin suositus Grimm’s Wooden Toys-palikoille, joita myy esim. Iloinen Heppu ja Lildecor )
Puiset sateenkaaret
Hahmoja ja “ukkeleita” (puisia ukkeleita, Muumeja, Sylvanian Familieseja sekä Maileg-hiiret)
Kuularata (ostettu Iloisesta Hepusta)
Rakentelumagneetit (niin ikään Iloisesta Hepusta)
Leikkisilkkejä (Sarah’s Silks)
Soittimia
Lisäksi yksi rotaatiossa oleva asia (tällä hetkellä Brion junarata on esillä)
Näiden lisäksi esillä on aina pehmolelut (näillä meidän lapset leikkivät todella paljon), keittiössä on Ikean lastenkeittiöstä tuunattu leikkikeittiö astioineen ja ruokatarvikkeineen sekä suhteellisen uutena asiana Maileg-hiirien talo, joka oli lasten joulukalenteri sekä osa joululahjaa tänä vuonna. Tästä oma postauksensa myöhemmin!
Leikki alulle!
Joskus tuntuu, että lapset eivät meinaa innostua leikkimään millään esillä olevilla tavaroilla. Silloin tällöin teen esimerkiksi heidän päiväkoti- ja koulupäivän aikana esillepanon jostain leikistä ja esittelen sen heille kotiin tulon jälkeen ja toivon parasta. Yleensä siitä lähtevät käyntiin mainiot leikit! (Aivan erilaiset, kuin mitä olin itse esillepanoa tehdessäni ajatellut, mutta sillähän ei ole mitään väliä).
Kivoja ja värikkäitä leikkejä jokaiseen perheeseen!
Miten karsia lasten leluja?
Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten vähemmän on enemmän, etenkin kun kyse on lasten leluista. Voit lukea kirjoituksen täältä!
Olet mitä todennäköisimmin tehnyt joskus omiin tavaroihisi karsinnan, esim. niinsanotusti Konmarittanut, vaikkapa vaatekaappisi tai eteisesi. Se oli ehkä helppoa tai sitten ei!
Kun kyse on lapsista, ei karsiminen välttämättä ole aina niin helppoa, mutta aivan ehdottomasti kannattaa lapset ottaa karsintaprosessiin mukaan, eikä sortua salaa viemään pois heidän tavaroitaan ja sitten “etsiä” niitä yhdessä lapsen kanssa, kun hän ehkä joskus alkaa ihmetellä, että missä jokin tavara on. (Myönnettäköön, että olen näin tehnyt itse!)
Kun tavaraprosessiin ottaa lapset mukaan, opettaa se lapselle tavaran ja järjestyksen arvostamista. Karsinnan lomassa on mahdollista jutella kuluttamisesta ja maapallon kantokyvystä lapsen ikätaso huomioiden.
Mistä lähteä liikkeelle?
Alun alkaen kaikki lähtee siitä, että sisääntulevaa tavaravirtaa hallitaan. Ei osteta turhaa paskaa, kuten Julia Thurén sanoisi ja viestitään selkeästi läheisille myös näistä toiveista. Jos kuitenkaan et ole vielä saanut sisäänvirtaavan tavaran määrää loppumaan, niin aloita siitä, että tarkkailet lasten leikkejä. Jos lapset eivät keksi koskaan mitään tekemistä ja leluja vaikuttaa olevan paljon, on hyvin todennäköistä, että nämä kaksi liittyvät toisiinsa. Onko jotain leluja, joihin ei ole koskettukaan pitkään aikaan? Siivoa ne pois kasseihin ja laita kaappiin joksikin aikaa. Mikäli päättämäsi ajan jälkeen kukaan ei näitä tavaroita ole kaivannut, voi olla aika luopua niistä. Yleisesti ottaen en enää laita lasten tavaroita kiertoon salaa heiltä, mutta jos meille on eksynyt jokin tällainen “turha paska”, josta tiedän, ettei kukaan takuulla muista sitä (esim. Kinder-yllätys), niin saatan kyllä kaikessa hiljaisuudessa poistaa sen.
Jokainen lelu läpi yksitellen
Lapsille voi puhua, että nyt on aika tehdä tilaa lastenhuoneeseen ja antaa vanhoja tavaroita uusille leikkijöille ja ottaa kaapissa olleet lelut esille ja käydä ne yksitellen läpi lapsen kanssa.
Kysymyksiä, joita itse käyn läpi lasten kanssa:
Kaipasitko tätä lelua/muistitko sen olemassaoloa kun se oli kaapissa? Oletko leikkinyt tällä pitkään aikaan sitäkään ennen? Kuka voisi tykätä tästä lelusta? Pääsisikö se jossain toisessa kodissa parempaan käyttöön? Muistatko millaista on, kun meillä on liikaa tavaraa? Onko jotain, mitä haluaisit hankkia tämän tilalle?
Kysymyksiä, joita itse mietin käydessäni lasten tavaroita läpi:
Onko lapsi leikkinyt tällä pitkään aikaan? Voiko lelulla leikkiä erilaisia leikkejä vai onko se vain yhtä leikkiä varten (esim. rakentelumagneetit vs. leluimuri)? Onko lelu mielikuvitusta rikastava? Onko lelu ehjä? Onko lelu laadukas?
Mihin lelut voi kierrättää?
Kun on päästy yhteisymmärrykseen siitä, mistä luovutaan, on aika miettiä, minne lelut lähtevät. Itse olen niin laiska ja haluan kaiken tapahtuvan aina nopeasti (en kestä kotona pyöriviä nyssäköitä), joten soitan aina Fidaan ja he noutavat tavarat kotoa ilmaiseksi. Jos pois annettavaa on vain vähän, esim. kassillinen, kannan sen läheisimpään Kierrätyskeskukseen. Vain erityisen arvokkaat jaksan nykyisin myydä eteenpäin.
Neuvottelua, neuvottelua…
Näin kirjoitettuna prosessi kuulostaa kovin helpolta, vaikka se sitä välttämättä ole. Joskus lapset vastustavat prosessia paljonkin. Joskus olemme jonkun lelun palauttaneet leikkeihin lapsen toiveesta. Joskus taas olen käynyt neuvotteluja niin kauan, että pääsemme yhteisymmärrykseen. Ajattelen nimittäin, että aikuisena kuitenkin näen tilanteen kokonaiskuvan lasta paremmin, ja jos lapsi todella ei ole leikkinyt jollakin tavaralla ikuisuuksiin, niin hän todennäköisesti pitää kiinni tavarasta jostakin syystä, joka unohtuu kyllä nopeasti, jos tavarasta vain luovutaan.
Lue myös muut postaukset aiheesta:
Uuden vuoden karsinta