Kolmas imetystaival toden sanoo?

Tämä teksti on alun perin julkaistu heinäkuussa 2020 vanhalla blogialustalla.

Pakko myöntää, että tähän en ollut yhtään valmistautunut henkisesti. Nimittäin siihen, että meidän imetystaival tulisi kohtaamaan näin suuria haasteita. Minullahan on kaikki tarvittava tieto ja taito ja tämä on jo kolmas imetettäväni!

Jotenkin vain minusta riippumattomat syyt ei juolahtaneet mieleenkään. Ei sitten käynyt mielessä, että mitä jos vauvalla on vaikka kireä huuli- tai kielijänne, vaikka itse katson jokaisen asiakasvauvani suuhun, varmistaakseni, etteivät imetyspulmat pohdu ainakaan jänteistä. Oman vauvani suuhun ei sitten tullut katsottua, ei…

Mitkä pulmat?

Vauva pääsi rinnalle heti synnyttyään ja vietimme ns. golden hourin eli hän oli katkeamattomassa ihokontaktissa ensimmäisen tunnin. Tämän jälkeen hän oli ensimmäiset pari viikkoa enimmäkseen ihokontaktissa, jotta maidontuotanto ja imetys ylipäänsä saisi parhaan mahdollisen alun. Hän oli täysimetyksellä ja häntä imetettiin vauvantahtisesti. Ja kaikki tieto imetysasennoista ja muusta minulla tietysti on.

Tästä huolimatta heti ensimmäisenä yönä imetys takkusi, vauva ei tuntunut saavan mitään otetta. En tästä kuitenkaan huolestunut. Koska tiedän, minkä kokoinen vastasyntyneen vatsalaukku on, tiesin, että hänelle riittää tässä vaiheessa pelkät tipat, joten annoin lypsettyä maitoa ruiskusta imetysyritysten lisäksi.

Seuraavana päivänä toinen kätilöistämme tuli kotikäynnille ja hän on IBCLC eli imetyksen superasiantuntija, joten annoin hänen opastaa ihan ns. hands-on-tyylillä. Hetkellisesti opastus auttoi, mutta pian taas löysin itseni ihmettelemästä, että mikä tässä on kun imetys vain sattuu, nännit ovat rikki, nänninpää on huulipunan muotoinen… Vauvan ollessa kolmen vuorokauden pyysin vielä ystäväni Marian Doula dousta käymään ja katsomaan imetysasentoja ja imuotetta. Käynnin jälkeen tuntui taas jonkin aikaa, että ehkä tämä tästä, ehkä tämä sattuu nyt hiukan vähemmän…

Paino vauvalla nousi koko ajan ihan älyttömän hyvin ja huonosta imuotteesta huolimatta (tai nyt tiedän, että ehkä juuri siksi) maitoa tuli ihan älyttömän paljon. Joskus oli pakko tyhjentää pumppaamalla ja tuolloin saalis oli helposti 60-90ml ihan hetkessä. Vaikka tiesin, ettei ehkä ole hyvä idea pumpata sähköpumpulla, tein sen kuitenkin...

Runsas maidontulo aiheutti myös sen, että sain muutamia tosi kipeitä tiehyttukoksia rintoihin, kun maito ei päässyt kunnolla ulos. Jossain vaiheessa huomasin myös sattumalta, että minullahan onkin suihkutissit! Tätä en ollut edes tullut ajatelleeksi, sillä keskimmäistä kun imetin, ongelma oli ihan päinvastainen, maitoa ei tullut kunnolla ja paino laahasi…

Jonkin aikaa ajattelin, että ehkä pärjään näiden kanssa. Olenhan kuitenkin imetysohjaaja. "Ehkä tämä on vain alun sähellystä, onhan imetys aina ns. kahden kauppaa, jossa pitää opetella toimimaan uuden vauvan kanssa. Joka kerta oma juttunsa, vaikka imetys sinänsä tuttu juttu olisikin." En edes muista missä vaiheessa ongelmat alkoivat kuitenkin eskaloitua sillä tavalla, että ymmärsin, että ehkä tässä kuitenkin tarvitaan kokeneemman ammattilaisen apuja.

Vauvalla oli:

  • runsasta, siis todella runsasta pulauttelua
  • todella ikäviä vatsavaivoja
  • ahdistumista rinnalla, kun maito suihkusi
  • naksuvaa ääntä imetettäessä
  • falskausta eli maito valui suupielistä imuotteen ollessa epätiivis

Äidillä oli:

  • suihkutissit
  • huulipunan muotoinen nänni imetyksen jälkeen
  • ahdistus ja suru

Kireä huulijännehän se

Vaikka kaikki nämä ovat kireiden jänteiden oireita, en siltikään katsonut kunnolla vauvan suuhun. Sen verran kurkkasin, että totesin, ettei kielijänne ainakaan taida olla kireä ja tuudittauduin siihen, että kunnossa ovat kaikki jänteet. Jotenkin tuntui, että kun en katso, niin en tiedä ja nyt en vaan halua, että joudutaan lähtemään sille tielle, minkä kireät jänteet tuovat tullessaan. Päätin kuitenkin varata ajan Meri Haahtelalle, jota pidän yhtenä Suomen parhaista imetysohjaajista (ohjaan hänelle aina sellaiset asiakkaat, joita en itse pysty auttamaan).

Merin vastaanotolla kävi sitten aika lailla heti ilmi, että huulijänne on kireä. Ja kyllähän sen jo tavallaan tiesinkin. En vaan halunnut tietää. Lisäksi vauvalla leuka asettuu jonkin verran taakse, joka sekin haittaa hyvän imuotteen saamista. Merin käynnistä kerron sen verran, että tunnin aika oli varattu, mutta olimme vastaanotolla puolitoista, jona aikana hän todella paneutui tilanteeseen, antoi vinkkejä ja suositteli myös varaamaan ajan lääkäri Mervi Starckille, joka on erikoistunut jänteisiin. Saatiin Meriltä ohjeeksi kokeilla ensin erilaisia lempeitä keinoja, kuten osteopatiaa ja hierontoja sekä erilaisia suihkutissikikkoja ja tämän jälkeen konsultoida Merviä, mikäli hoidoista ei ole apua. Oma ajatukseni tässä vaiheessa oli, että missään nimessä jänteitä ei operoida, kuin ihan pakon edessä.

Kuitenkin viikon sisällä pulmat alkoivat olla niin sietämättömiä ja kun kunnolla uskaltauduin katsomaan vauvan suuhun, huomasin, että huulijänne taisi olla todella kireä, todettiin puolison kanssa, että ei muuta kuin Merville. Tässä vaiheessa jokainen imetyskerta oli todella stressaava suihkutissihoitoineen ja lisäksi illat olivat aivan kamalia, kun vauva oli tuskissaan nielemänsä ilman aiheuttamista vatsavaivoista.

Huulijänne on sellainen, että sen operoinnin hyödystä ei ole ihan yhtä selkeää tutkimusnäyttöä, kuin kielijänteen, mutta koska tilanne oli mikä oli ja Mervi kertoi huulijänteen olevan mallia erittäin kireä, päädyimme siihen, että se operoidaan.  Automaattisesti ei Mervi kaikkia kireitä jänteitä operoi, vaan lähtökohtaisesti pyritään aina ensin kokeilemaan muita lempeämpiä keinoja.

Itse operaatio on todella nopea, paikallispuudutus Emla-geelillä, napsaisu saksilla (kestää noin 3 sec) ja sen jälkeen haavakohdan painaminen (3 minuuttia). Meillä vauva itki tasan sen hetken, kun häntä piti pitää paikoillaan ja sen jälkeen hänen itkunsa loppui kuin seinään. Verta en nähnyt laisinkaan! Jatkohoito oli haavan hieronta 6 krt päivässä, joka sekin sujui hyvin, meidän vauva kun on mallia easy going bebe, niin hän antoi todella hyvin ne tehdä.

Paras juttu operoinnissa oli se, että Mervi kirjoitti lähetteen osteopatiaan (10-12 krt) sekä lähetteen imetysohjaajalle (2-4 krt), mikä tarkoittaa siis sitä, että näistä käynneistä voimme saada vakuutuksen turvin korvaukset.

Mikään taikaisku ei tämä operointi meille ollut, kuten kuulemani mukaan monelle on. Useilla imetyspulmat ovat nimittäin loppuneet kuin seinään leikkauksen jälkeen. Kuitenkin nyt kun operaatiosta on tätä kirjoittaessani kaksi viikkoa ja olemme käyneet yhden kerran osteopaatilla, ovat vatsavaivat vähentyneet niin, että viiteen päivään ne eivät ole enää aiheuttaneet lohduttomia itkuja! Aamuyöstä ne pitävät kyllä edelleen äitiä hereillä, vauva ähisee ja vääntelehtii niitä silloin jonkun verran. Imuote on parantunut, mutta ei vielä ihan optimaaliseksi. Suihkutissit on edelleen. Mutta silti ihan tosi paljon homma on parantunut ja tilanne, joka tuntui jossain vaiheessa aivan epätoivoiselta, ei enää siltä tunnu.

Hae siis imetysongelmiin apua ja ajoissa, on tarinan opetus, jos vain tämä on mahdollista! Vaikka kuinka olisit imetyksen ammattilainen tai kokemusasiantuntija.

Haastavasta imetystaipaleestamme kirjoitti myös ihana Piia Matikainen Kaksplussalle

Jätä kommentti

Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen niiden julkaisemista